perjantai 8. helmikuuta 2019

Lahjaksi ommeltuja lastenvaatteita

Hoksasin, että minulla on jostain syystä jäänyt blogiin päivittämättä näistä lahjoiksi tehdyistä vaatteista, joten korjataanpa tämä asia ennen kuin aletaan päivittämään uusia tuotoksia.

Seuraava tunika lähti kummitytölle synttärilahjaksi, malli on Paapiin kaavakirjasta ja kangas Lalian darling trikoota. Pääntien huolittelin resorilla jonka käänsin muutamaa milliä lukuunottamatta nurjalle puolelle ja tikkasin kaksoisneulalla kiinni. Hihat ja helmat on huoliteltu kääntämällä. Tämä Darling trikoo on mielestäni todella kaunista ja sopii todella hyvin pienelle tytölle söpöstelyyn.



Seuraavat paidat lähtivät sitten lahjaksi kummipojalleni. Ensimäinen on tehty Ainola.eu:n rapu trikoosta Jujunan lasten raglanpaidan kaavalla. Kaava on ilmaiseksi ladattavissa pdf tiedostona Jujunan verkkokaupasta. Hihat ja helma on huoliteltu kääntämällä ja kaula-aukossa on kaksinkerroin käännetty resori.


Toinen paita on tehty Ainola.eu:n joustocollegesta Jujunan Lasten collegepaidan kaavalla.
Tämänkin kaavan voi lagata Jujunan verkkokaupasta Pdf-tiedostona ilmaiseksi. Tässä paidassa on sekä kaula-aukossa, että hihoissa ja helmassa kaksinkertainen resori.


Olen ompelemisessa vielä aika noviisi, mutta onnellinen, että perusvaatteiden ompelu alkaa sujua niin hyvin, että kehtaan läheisille antaa niitä jo lahjaksikin. Jonkun verran olen uskaltautunut ompelemaan myös itsellenikin, mutta se tuntuu olevan sitten paljo tarkempaa kuin lastenvaatteiden ompelu, sillä omista vaatteista on hankala saada istuvia. Haaveissa olisi joskus löytää se luottokaava, josta saisi omaan vaatekaappiin itselle istuvia, kauniita ja mukavia vaatteita. Kunhan saan oman luottokuvaajani napattua kiinni täytyy ottaa teille kuvia itselle ompelemistani tunikoista.

torstai 10. tammikuuta 2019

Riddari ja hittipipo


Viime vuonna tuli neulottua ja virkattua monta isoa projektia villasukkien ja lapasien sijasta. Yksi niistä on jo jonkinaikaa himoitsemani islantilainen neule riddari. Kyseistä mallia näkyy tasaisin väliajoin sosiaalisen mediassa, enkä ihmettele yhtään sen suosiota, sillä malli sopii niin miehelle kuin naisellekin ja värejä vaihtelemalla paidasta saa varmasti itselleen mieluisen. Alkuperäinen ohje on lettlopi langalle ja olisinkin halunnut kokeilla tuota monen hehkuttamaa lankaa, mutta päädyin kuitenkin käyttämään Lankamaailmaan saamani lahjakortin tähän projektiin, eikä kyseinen lanka ole heidän valikoimissaan.


Ostin siis langaksi Vikingin Odin lankaa, joka on superwash käsiteltyä 100% villaa. Kyseinen lanka oli poistuva tuote ja värivalikoimaa ei enää ollut kauheasti jäljellä, mutta löysin onneksi itselleni mieluiset värit. Lanka oli mahtavan paksua ja oikein mukavaa neuloa, sillä kerrankin työ eteni nopeasti. Paita neulottiin alhaalta alkaen suljettuna neuleena. Ohjeesta poikkesin sen verran, että tein paidasta hiukan pidemmän ja jätin rullaantuvan sileän neuleen pois helmasta ja hihoista. Paitaan olen muuten todella tyytyväinen, mutta hieman jäi harmittamaan hihoissa oleva löysyys hauiksen kohdalla, tokihan tätäkin voisi hieman korjata vaikkapa sitten treenaamalla. 😁 Kokemuksesta voi nyt sitten kehua, että kyllä 100% villasta neulottu paita on lämmin, sillä voi ihan huoletta hiippailla nollakelillä lasten kuljetukset yms.



Koska hamstrasin lankaa sen verran, että se varmasti riittää, jäi sitä lopulta muutama kerä ylikin. Päätin loput langat hyödyntää ja virkata niistä itselleni uuden pipon. Pipon malli löytyy Lämmin ilo -blogista ja on hyvin yksinkertainen, mutta silti näyttävä.Virkkasin pipon kiinteillä silmukoilla, mutta seuraavalla kerralla aion kyllä tehdä pipon pylväistä tai puolipylväistä. Pipoa koristaa tottakai kirjoneuleosiosta ylijääneistä langoista tehty tupsu.

Vilahtaa kuvissa muuten myös jo aikoja sitten neulomani Sinikan sydänsukat ja kämmekkäät. Tähän kokonaisuuteen olen hyvinkin tyytyväine.

Kiitos taas veljenvaimolleni kuvaajana toimimisesta.

perjantai 30. marraskuuta 2018

Tonttulakkeja

Jos et vielä tiennyt niin minäpä paljastan sinulle, Joulu on ihan  kohta taas täällä. Itse havahduin tähän asiaan parisen viikkoa sitten, kun Facebookin ompeluryhmässä joku etsintäkuulutti joulunpunaisen trikookankaan. Itsekin tuota keskustelua selatessani tajusin, ettei lapsilla varmastikkaan ole sopivan kokoisia tonttulakkeja. Tilasin Nimipyyhkeeltä syvän punaista Vanessa trikoota, joka oli mielestä juuri täydellisen väristä tonttulakkeihin. Ja kerta aletaan tonttulakkeja ompelemaan, on sama lakittaa koko serkuslauma. Lakkien kaavana käytin Jujunan tonttulakki kaavaa





Tytöille tein tonttulakkeihin koristeeksi vaaleanpunaisesta sydän kankaasta rusetit. Omalla esikoisella on lakissa kulkusen lisäksi wishiltä joskus tilaamani karvatupsu, joka on jo hieman kärsinyt, nimittäin tuolla lakilla kerettiin jo yhdet pihapikkujoulut käydä viettämässä kaverin luona. Kummitytön lakkiin tein valkoisesta langasta tupsun.


Meidän 2-vuotiaalle laitoin harmaan wishiltä tilaamani tupsun sekä hand made merkin ja pojan itse valitsemansa sinisen sydämen. On muuten yllättävän hankalaa keksiä pienille pojille sopivia koristeita.


Isompien poikien lakit on sitten pelkillä kulkusilla, kun heillehän ei mitään  ylimääräisiä saanut lakkeihin laittaa. Kivathan ne on lakit noinkin, mutta kun koristelussa vauhtiin pääsin niin olisin oikein mielelläni ommellut lisää merkkejä tai tehnyt lisää tupsuja.


Siinäpä vielä koko kasa. Meidän nuorimmainen jäi vielä ilman tonttulakkia, odottelen ensi viikon neuvolaa, jotta tiedän minkäkokoisen lakin hänelle ompelen. Näillä lakeilla oli hyvä aloittaa joulun valmistelut. Tarkoituksena olisi tehdä osa joululahjoista tänä vuonna itse, joten palaan varmasti niissä asioissa.




torstai 22. marraskuuta 2018

Susia ja työkoneita

Kun olin ostamassa ensimmäisiä trikookankaita lastenvaatteita varten tuli tyttäreltäni toive tunikasta, jossa on susia. Lupasin tuon toiveen silloin toteuttaa, mutta susi aiheisten kankaiden valikoima ei kyllä ollut suuri, susi ei taida olla monenkaan pienen ihmisenalun suosikki eläin. Sampsukalta onneksi löytyi sopivaa susi-trikoota kahdessa eri värissä, oranssi ja minttu, joista tyttäreni valitsi mintun värisen vaihtoehdon.


Kankaan saapuessa meidän 2-vuotias innostui kankaasta niin, että hänenkin oli saatava paita siitä itselleen. Enhän minä ollut osannut varata kangasta niin paljon, että siitä olisi riittänyt molemmille, joten päädyin yhdistämään kankaan mustaan trikooseen. Lopputulos miellytti sekä äitiä että lapsia. Lapsetkaan eivät vielä onneksi ole siinä iässä, että samistelu sisaren kanssa haittaisi. Tytön tunika on tehty PaaPiin Siiri-tunikan kaavalla ja pojan paita on tehty PaaPiin Myyry-paidan kaavalla. Hihat ja helmat on huoliteltu käänteellä ja kaula-aukko kolminkertaisella resorikaitaleella.



Meidän 2-vuotias sai myös itselleen himoitsemastaan työkone-trikoosta tehdyn paidan. Trikoo on ostettu Eurokankaasta, mistä löytyi myös kankaaseen täydellisesti sopivaa sinapinkeltaista resoria. Paidan tein samalla Myyry-paidan kaavalla kuin Susi-paidankin, mutta levensin paitaa, sillä meidän pieni suuri miehemme ei ole mistään siroimmasta päästä. Koska resori kirkasti mielestäni kangasta niin hyvin huolittelin hihat, helman ja kaula-aukon kaksinkertaisella resorikaitaleella.



torstai 18. lokakuuta 2018

Kun neuloja saumuriin tarttui

Olen ollut suunnattoman kateellinen muutamille Facebook-ystävilleni jotka julkaisevat kuvia lapsille ompelemistaan vaatteista. Vaatteiden ompelu on mielestäni todella hieno taito,ja haaveissa on ollut, että ehkä joskus minäkin sen opettelisin. Keväällä aloin miettiä, että nyt olisi ehkä aika tarttua ompelukoneeseen ja saumuriin. Itseltäni ei löytynyt kuin ompelukone, ja kun aloin harkitsemaan saumurin hankkimista, meni sormi pian suuhun. Enhän minä tiennyt ompelemisesta mitään ja kun netin syövereistä lähti asiaa tutkimaan tuli hirvittävä määrä erilaisia hienoja termejä vastaan. Ensin olisi pitänyt päättää ostaako käytetyn vai uuden saumurin ja olisiko siinä kenties neljä vai kolme lankaa. Minkälaista ommelta käyttäisin (anteeksi, niin mitä sitä nyt yleensä käytetään?) Saumureiden hinnatkin pyörivät käytettyinäkin useissa satasissa ja koska oma ompelukokemukseni rajoittuu lähinnä verhoihin, en uskaltanut moista summaa lähtä ihan summassa sijoittamaan.

Onneksi hätiin riensi anoppini jolta sain käyttöön hänen toisen saumurinsa, vanhemman Singerin, sen nelilankaisen mallin. Saumurista ei siis tarvinnut enää huolehtia. Sitten alkoikin se tutkiminen, että miten niitä vaatteita nyt ommellaan. Lainasin kirjastosta PaaPiin kaavakirja lapsille, mistä löytyi lasten perusvaatteisiin hyviä kaavoja. Kirjan alkuosassa on ohjeita mm. vaatteiden huolitteluihin ja materiaaleihin. Sain niistä paljon hyvää tietoa, mutta törmäsin seuraavaan ongelmaan nimeltään kaksoisneula. Kirjan ohjeissa muunmuassa kaula-aukot huoliteltiin kaksoisneulalla ompelemalla ompelukoneella. Minun ompelukoneeni on se Singerin yksinkertaisin malli, enkä ollut varma löytyykö siitä moisia hienouksia. Pikainen inventaario koneeni osiin osoitti, ettei siinä ainakaan ole mukana tullut kaksoisneulaa. Seuraavana selasin ompelukoneen ohjelehtisen läpi enkä löytänyt sieltä sanaakaan kaksoisneuloista. Käytin kokonaisen päivän selvitellessäni tätä kaksoisneulan mysteeriä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että koneeseeni saa sen kaksoisneulan liitettyä. Ei muuta kuin kipin kapin Eurokankaaseen pitkän ostoslistan kanssa ja kokeilemaan.

Itse ompelu olikin sitten suhteellisen helppoa puuhaa. Ainoastaan pääntien huolittelu aiheutti suunnattomasti päänvaivaa. Käytin ensimmäisen pääntien huolitteluun useamman tunnin aikaa, eikä siitä siltikään tullut niin hyvää kuin olisin halunnut. Jälkeenpäin ajateltuna resorikankaalla huolittelu olisi ollut trikoon sijasta aloittelijalle varmasti helpompaa. Ainakin seuraavaan paitaan tekemäni pääntie onnistui heti huomattavasti paremmin.

Ensimmäiset ompelukseni tein jo kesällä, mutta olen jostain syystä venyttänyt niiden esittelyä. Liekkö syynä se,että esimerkiksi termistöt ovat minulta vielä täysin hukassa. Ja kieltämättä työn jälkikään ei ole mitä parhainta, mutta jostainhan se täytyy opettelu aloittaa. Ja lapset ovat olleet riemuissaan, kun ovat päässeet valitsemaan itse kankaita omiin vaatteisiinsa. Lisäksi heillä tuntuu olevan täysi luotto siihen, että äiti kyllä osaa tehdä mitä vain.

Mutta tässä se nyt sitten on, ensimmäinen ompelemani paita. Paidan trikookankaan on poika itse valinnut Eurokankaasta. Malli on PaaPiin kaavakirjan Myyry-paita. Ihan paidan näköinenhän se on ja kymmeniä kertoja jo pesty ja käytetty,eli pojalle mieluinen. Tuota PaaPiin kaavakirjaa voin lämmöllä suositella, selkeät ja hyvät ohjeet saivat tämmöisen aloittelijankin innostumaan ja onnistumaan Malleja on myös sen verran paljon,että niistä löytyy varmasti jokaiselle lapselle jotakin. Itsekin ostin tuon kirjan omaksi ja olen siitä useita malleja jo ommellut,niistä tulee julkaisua vähän myöhemmin.



Samasta kankaasta tein myös pipon Kodin kuvalehden ohjeella. Pipo on myös ollut kovalla käytöllä, nyt kun syksykin on ollut niin lämmin, että trikoopipolla vielä pärjää oikein hyvin.




tiistai 18. syyskuuta 2018

Koukuttu vauvanpeitto

Aloitin jo keväällä tekemään peittoa tunisialaisella virkkauksella. Peiton teko vastusti jo heti suunnitteluvaiheessa, kun jouduin metsästämään työhön sopivia koukkuja netin syövereistä. Lopulta löysin kuvan mukaisen koukkupaketin Wishiltä. Koukut ovat normaaleja bambukoukkuja, joihin on kiinnitetty 120cm pitkä muovinen kaapeli, mikä mahdollistaa leveänkin virkkuutyön tekemisen.


Tunisialainen virkkaus eli koukkuaminen ei ollut minulle aikaisemmin tuttua hommaa, mutta suuruuden hulluna päätin tietysti kokeilla tekniikkaa heti peiton tekemiseen. Se oli virhe, sillä koukkuaminen ei loppujen lopuksi ollut ollenkaan minun juttuni. Työ oli yksitoikkoista, mutta vaati silti kuitenkin jatkuvaa keskittymistä,jotta silmukoita ei jäisi välistä. Eteneminen oli myös liian hidasta minun makuuni. Peitto jäikin ensimmäisen kerran kaappiin tauolle jo parin kymmenen sentin jälkeen.


Kaivoin peiton useaan otteeseen kevään aikana esille tehdäkseni sen loppuun. Peitostahan oli alunperin tarkoitus tulla meidän juniorin sänkyyn päiväpeite, mutta ajanmittaan totesin,että motivaationi ei tule riittämään siihen, että saisin alkuperäisen suunnitelman mukaan vietyä työn loppuun. Olin jo varma, että se jäisi ensimmäiseksi UFOkseni (UnFinished Object) lojumaan kaappiin, kunnes perheeseemme syntyi vauva.

Vauvan myötä meille saapuivat katkonaiset yöt, eivätkä väsyneet, hajamieliset äitiaivoni enää kaivanneet monimutkaisia neule/virkkuuohjeita, vaan jotain helppoa aivot narikkaan tyyppistä tekemistä, jota pystyi toteuttamaan niinä hetkinä, kun omaa aikaa sattui jostain kumman syystä hetkeksi löytymään. Silloin päätin kaivaa peiton taas kaapin perältä esille ja jatkaa sen loppuun vauvanpeitoksi. Peitto siis lopulta valmistui, kylläkin huomattavasti pienemmässä koossa kuin alunperin oli tarkoitus, mutta pääasia on, että työ pääsi lopultakin käyttöön.


Kokoa peitolle nyt loppujen lopuksi tuli 65cm x 85cm. Peittoon virkkasin vielä pylväillä reunat. Peitto on nyt päässyt näinä syksyinä päivinä lämmittämään vauvaa niin kaukaloon, vaunuihin kuin päiväunillekkin. Lankana käytin peitossa svarta fåretin Tildaa, joka tuntuu mukavan miellyttävältä myös paljasta ihoa vasten. Ja mitä siihen koukkuamiseen tulee, saatan vielä jatkossa antaa sille uuden mahdollisuuden, sillä esimerkiksi koukutut lapaset kiinnostaisivat minua. Onhan koukuttu pinta oikein miellyttävän näköinen.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Vauvalle

Raskaana on ihana tehdä pienelle tulevalle ihmeelle kaikkea kaunista valmiiksi. Koska isot peittoprojektit veivät suurimman osan keväästä, jäi minulla isotöiset peitot, villapuvut yms. vauvalle tekemättä, mutta jotain pientä halusin kuitenkin värkätä. Isompia töitä tulee varmasti vauvalle tehtyä sitten syksyn mittaan, kun ilmat viilenevät ja tarve villavaatteille lisääntyy.

Ensimmäisenä virkkasin vauvalle pupu-unirievun. Lankana riepuun käytin Novitan Cotton Bamboota, sekä pienen pätkän jonkun toisen valmistajan bambu lankaa. Ohjeen tähteen nappasin Janitan kätösistä -blogista ja pupun pään tein yhdistelemällä eri ohjeita. Pupulle laitoin turvasilmät ja nenän ja suun kirjailin langalla. Rievun halkaisija on 40cm.


Seuraavana virkkasin vauvalle muutaman tuttiketjun. Ajatuksena oli alunperin tehdä tuttiketjuista vähän koristeellisempia, mutta koska ketjuissa käyttämäni klipsit olivat mielestäni yksinkertaisuudessaan oikein nättejä, päätin tehdä ketjut vain kiinteitä silmukoita virkkaamalla. Näitä valmistui nyt aluksi vain kaksi kappaletta, mutta tarpeentullenhan näitä virkkaa vaikka muutaman illassa lisää. Tuttirenkaat ja tuttinauhaklipsit tilasin Nappikauppa Punahilkasta, jossa on uskomattoman laaja valikoima tarvikkeita tuttinauhojen, vaunulelujen yms. valmistukseen.


Lopulta päätin tarttua pitkästä aikaa puikkoihin ja kutoa vauvalle villasukat, ihan vain siksi, koska ystävältäni tuli linkki Kurjenpolun-blogiin, jossa oli ohje aivan ihanille Jules- sukille. Heti kun näin kyseiset sukat tiesin, että meidän vauva tulee ehdottomasti tarvitsemaan ne, vaikka syntyykin kesän kuumimpiin päiviin. Ohjeesta poiketen tein molemmat sukat yhtä aikaa ja sukan kärkiosasta tein hieman lyhyemmän. Näitä sukkia kudoinkin sitten loppuun synnärillä, kun meidän pieni ihme nukkua tuhisi jo vieressä.  💖 Tuore isoveli oli jo hieman kateellinen, kun vauva sai uudet villasukat, mutta lupasin tehdä myös hänelle omat.


Ajattelin, että pikkuvauva-aikana jää käsitöiden tekeminen hetkeksi aikaa kokonaan tauolle. Olemme olleet nyt vauvan kanssa reilun viikon kotona ja tässä viikon aikana on jo useamman kerran tullut hetkiä, jolloin istun esimerkiksi juomassa kahvia, isompien lasten leikkiessä ja vauvan nukkuessa ja on ollut pakko kaivaa käsityöt esille. Eihän sitä tavoistaan näköjään helpolla pääse. Eli jatkossakin hitaasti, mutta varmasti, valmistuu esiteltäväksi uusia käsitöitä.